Funny How Your Life Depends Upon Yr Waistline.

 

 

mie ostin tuossa pari viikkoa sitten kaksi uutta hametta kun halusin lisää leopardishittiä. tuo jälkimmäinen on erityisen parsa ja rakas. se on ollut melkein joka päivä päällä kun olen kotiin asti päässy töistä ja saanut pistää omaa vaatetta päälle. paitsi pääsiäissunnuntaina kun pistin nätin mekon päälle anoppilassa pääsiästättäessä ja eilen kun oli vapaapäiä ja kylmä ja pistin beiget korkeavyötäröiset farkut ja hupparin päälle. (ja tänään on taas se vanha kunnon mininorjanneulehame päällä. hupparin kaa) 

mie pistin nämä kuvat ja leopardihehkutusta mun blogiin ja kanssa tumblriin ja jee jee joku ilkeä jossain vaiheessa rebloggasi kommenteilla 'is this serious?' ja 'some people shouldn't be allowed to post pictures of themselves on the internet'. tosi kivaa tommonen. (multa tuli tietty heti vastaus että hei leopardishitti on aina serious business. koska se on. mutta jos ihan tarkkoja ollaan mie en ollu alunperin niinkään loukkaantunu vaan mua nauratti! ja olin aika ylpee kun mie oon sentään niin upee ja tärkee että mua oikein kannattaa vihata. vähän kuin mie olisin joku julkkis. mie en normaalisti saa mittään vihaviestejä ja mie aina mietin että onko se siksi kun mie oon niin ihana ettei mua vaan voi vihata, vai siksi että mie oon niin mitäänsanomaton ja epätärkeä ettei kukaan viitti. mie tietenkin vähän stalkkasin vihaajani tumblria ja sain selville että kyseessä oli laiha, vaaleaihoinen pimu jolla on kivat tissit ja on norminätti. eikö oikeasti ole mitään parempaa tekemistä kuin olla regina george tjsp? niin klisee ettei mitään rajaa. (oli muuten aika helvetin tylsä tumblr kanssa. pelkkää pseudo offensive 'huumoria' jne jne.)

sure, mie oon vähän isomman pimun puolella nykyään ja nuo kuvat ei välttis oo mitään maailman imartelevimpia shotteja mutta who cares. mie olin aikasemmin huomattavasti laihempi nuori nainen, kun olin vielä suomessa, ja kanssa ennen kuin valmistuin tuolta uca'n valokuvauslinjalta ja helkkari ehkä vielä pari vuotta sitten ennen kuin masennuin ihan oikeesti (2009) ja sitten vielä otin tämän ehkäisyimplantin mun käsivarten (kevättalvi 2011) ja lopetin roller derbyn harrastuksen kun olin taaaas masentunut ja vielä niin ja näin rannemurtuman jäljiltä.

tässä olen vuosimallia kevät 2003, ja ekoissa derbyharkoissa heinäkuussa 2010. 

viime aikoina / viimeisen vuoden aikana on ollut hieman hankalaa/ikävää kun on tuntunut siltä ettei mikään enää mahdu päälle eikä mikään kaupasta löytyvä tunnu sopivan. ettei mitään ole tehty tämän mallista vartaloa varten. sitä on vähän ekstra hankalaa olla ns. isompi tyttö kun ei oo oikein tuota rintavarustusta mutta pyllyä ja masua kyllä löytyy. minusta ei myöskään ole tuntunut ihan oikeelta kutsua itseäni isoksi / lihavaksi tytöksi vasta kuin ihan viime aikoina. kun on ollut semmonen fiilis että en oo 'tarpeeksi' iso tjsp. että jos sanon että olen lihava, joku tulee ja sanoo että 'hei ei toi oo lihava, kato tätä!' vähän sama kun en osaa kutsua itseäni mielisairaaksi kun niin moni toinen on mielisairaampi. (tai no näin englanniksi molemmissa tapauksissa elikkä FAT ja MENTALLY ILL.) jos ihan totta puhutaan mie en edes tajunnu minkä kokoinen mä ihan oikeesti olen kuin vasta maaliskuun alussa kun olin glasgow'ssa kaverin luona kylässä ja niillä oli KOKO VARTALO PEILI. olenhan mie ollu sovituskopeissa jne jne mutta niissä on aina ihme valot ja kaikki tuntuu muutenkin väärältä. mutta tässä peilissä se ei tuntunut pahalta. tuntui siltä että viimeinkin näin itseni sellaisena kuin olen ja se oli ihan ok vaikken olekaan sopusuhtainen iso. 

tämä on istunut mun koneella AINAKIN viikon nyt, ellei jopa kaksi, enkä mie oo jotenkin millään saanut tätä 'valmiiksi'. musta tuntuu että mulla on vielä tosi paljon sanottavaa. mutta mie haluan ajatella nyt jotain muuta!